Tammikuun arkikuva 📷

Tämän vuoden ajan jaan blogissa yhden realistisen arkikuvan jokaiselta kuukaudelta. 

Nt-ultra

Keskiviikkona oli paljon odotettu NT-ultra, missä tutkittiin ultralla onko sikiöllä kohonnut riski kromosomipoikkeavuuteen yhdessä verikoetulosten kanssa. Menin vastaanotolle äitini kanssa, mutta äiti jäi pyynnöstäni odottamaan käytävään siksi aikaa kun kävin kätilön kanssa katsomassa vauvaa. 

Sitten kun aloitettiin niin ruutuun ilmestyi samantien vilkkaasti liikkuva vauva, se oli uskomatonta ajatella että se näytti jo vauvalta, vaikka juurihan se oli pelkkä möykky. Kaikki oli hyvin ja toinen siellä masussa vilkutteli . . .

Kotona mies ei halunnut nähdä kuvia, tai kuulla muutenkaan pahemmin miten oli mennyt. Kysyi yksinkertaisen kysymyksen "Kaikki hyvin?" johon vastasin että joo. Asiasta ei sen enempää keskusteltu. . . 

Aurinkoinen pakkaspäivä!❄️

Tälläsillä pakkasilla on parempi tulla sit lämmin kesä! ☀️

Vuoden kolmas päivä ❄️

Meillekkin satoi lunta tänne Helsinki-Vantaalle! 

Donna meni kaikkien puiden alle haistelemaan ja ei ollut moksiskaan ku lumet vaan tipahti sen päälle ❄️

Aloitinkin aamun hotelliaamiaisella vaikken hotellissa yöpynytkään. 

Aamiaisen syötyäni lähdin kotiin ja päätin lähteä koiran kanssa peuhaamaan ulos, koska se rakastaa lunta! 

Ensin tutkittiin kaikki hajut ja jäljet...

Viikonlopun jälkeen kuono valkoisena kohti uutta viikkoa! ❄️✨

Apua, olen raskaana!

Olin ehtinyt miettiä missä kuukautiset on kun säännöllinen kierto kuitenkin on. Kun ostin raskaustestin olin sillä fiiliksellä ettenhän minä voi olla raskaana kun ehkäsystä on huolehdittu. Ostin myös kalleimman testin jotta se varmasti näyttää oikein ja ajattelin vielä "jos tämä näyttäisi että olisin raskaana, toisin sen apteekkiin takaisin ja sanoisin että tässä on oltava virhe 😨"

Tein perjantaiaamuna 18.12 raskaustestin ja se näytti kahta viivaa tai plussaa mitä ikinä se clearblue testi näyttääkään kun oot raskaana. 

Siinä vaiheessa luin paperia moneen otteeseen, ajattelin että eihän se voi olla - tai niin voihan se. Eihän mikään ehkäisy ole 100%

Kerroin avopuolisolle samantien kun se tuli töistä kotiin. No, eihän se ainakaan iloinen ollut. Ensin se kysyi että olenko jättänyt pillerit syömättä ja sitten se alkoi hokea ettei halua isäksi 21-vuotiaana ja että hän on aivan liian nuori...

No arvata saattaa että siinä oli niin joulut, synttärit kun uudet vuodetkin pilalla, ei me niitä juhlittu, oli muuta mietittävää. 

Tunnekuohuilta ei olla vältytty. Lähinnä ne ovat olleet sentakia että olemme niin eri mieltä tästä asiasta. Itse olen päätökseni tehnyt mutta niin myös toinen osapuoli pysyy kannassaan ettei halua lasta. Vaikka tekee minkä päätöksen, se on väärin silti. Jompaakumpaa ei ole kuunneltu. 

Avopuolisoni ehdotti esimerkiksi adoptiota, jotta mun ei tarvitse keskeyttää raskautta mutta hänen ei tarvitsisi ryhtyä isäksi. Jestas että suutuin...😤
Olen tiennyt aina haluavani äidiksi ja myös sen että se tapahtuisi mielellään ennen 25 ikävuotta. No yllätyshän tämä silti oli, mutta tiesin etten voisi hyväksyä keskeytystä. Koen ettei sille ole "perusteita" sillä en ole huonossa elämän tilanteessa, esimerkiksi juhlisin paljon tai käyttäisin päihteitä. Talouskin on siinä mielessä kunnossa että molemmilla on ammatit ja työpaikat. Kotikin löytyy joka luultavasti sitten myöhemmin menee vaihtoon. 

Lisäksi tiedän ettei kaikki voi saada lasta. Itse näen että lapsia saadaan, ei hankita. Lapsi on lahja. Lapsi on valinnut minut äidiksi ja uskoo minun pärjäävän vaikka tapahtuisi ikäviä asioita. Nyt minulle annetaan jotain, mitä kaikki ei saa ja otan sen ilomielin vastaan.