Kirjasto - tuo uusi viikottainen käyntikohde. Varauksia tehty ja niitä haettu koulua varten. Kun kerralla saapui 11 kirjaa luettavaksi ja suurin osa todella paksuja - mm. lakikirja jossa sivuja 1400
Ja eikai siinä, palautusaika on kuukausi. Täytynee uusia kirjoja pariin kertaan että ehtisi vaikka perehtyä niihin paremmin...
Uusi arki alkaa tammikuussa, jännää!♥
Mistä kaikki alkoi?
Mä hain sosionomiksi ensimmäisen kerran vuonna 2020. En päässyt sisään.
Sain lapsen, olin pari vuotta töissä, ja halu opiskelemaan sosionomiksi oli todella kova
Ajattelin että tällä kertaa teen mitä vaan että pääsen sinne kouluun. Hain kevään 2023 opintoihin todistuksella & valintakokeella - todistuksella varasijalle 1 (kukaan ei peruuttanut paikkaansa) ja valintakokeen pisteet eivät riittäneet sisään.(Sain 41 pistettä ja alimmat pisteet olivat tuolloin 61)
Se etten päässyt kouluun otti koville, mutta ajattelin että p*rkele minähän pääsen seuraavalla haulla sisään, nyt jäi todistuksella niin pienestä kiinni...
Hain sitten uudestaan yhteishaussa nyt syksyllä 2023, laitoin Diakonian ensimmäiseksi ja valitsin paikat joihin hain tarkkaan. Huomasin hakiessa että syksyn haussa on paljon monimuoto-opiskelupaikkoja, luin tarkemmin ja päätin hakea niihin ilman ennakkoluuloja.
Pääsin todistuksella varasijalle 2. Hyvä etten masentunut.
Jos en päässyt varasijalta 1 keväällä niin eipä ollut usko korkealla tämänkään varasijan suhteen..
Olin varannut valintakoeajan ja pohdin että menenkö kokeeseen. Rehellisesti usko oli tuolloin että kun viimeksikin koe meni metsään että eihän sinne pääse kokeella ainakaan. Vielä edellisenä päivänä olin sitä mieltä että en sinne mene mutta mieheni sanoi jotain mitä jäin miettimään.
"Jos tolleen ajattelee ettei sinne pääse, eikä edes yritä ja käy kokeessa niin eihän sinne voi päästäkkään"
No joo, tsemppejä se ainakin yritti mutta olihan se oikeassakin. Tämä olisi taas uusi mahollisuus päästä sinne kouluun.
Valintakoepäivä koitti ja päätin sinne mennä. Fiilis oli hyvä ja päätin että tällä kertaa pääsen sisään.
Jos sinne pääsis pelkällä tahdonvoimalla - mä oisin siellä jo
Tein kokeen rauhassa ja ilokseni huomasin ettei nyt tule miinuspisteitä jos vastaa väärin.
Eli pystyin huoletta vastaamaan silti jokaiseen vaikkei juuri siitä kohdasta olisi ollut mitään tietoa.
Kokeesta poistuin hymyillen. Fiilis oli erilainen kuin edellisellä kerralla. Ja taas jäätiin odottelemaan tuloksia...
VALINTAKOKEEN TULOKSET:
Viikkoa ennen kun tulosten viimeistään olisi pitänyt tulla - tulokset saapuivat opintopolkuun. Hyväksytty. Ensin ajattelin "mitä meinaa hyväksytty" kunnes luin:
Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa tässä hakukohteessa
ELI PÄÄSIN KOULUUN
Sisällä käyvä reaktio oli uskomaton, samalla hämmentynyt ja iloinen mutta samaan aikaan en voinut uskoa että MÄ TEIN SEN !
Opinnot alkavat tammikuussa ja kestävät sen 3,5 vuotta. Syksyn haussa alimmat pisteet valintakokeella tuonne oli 228 ja mä sain pisteitä 259. Eli "heittämällä" sisään!
Niinhän ne sanoo: Kolmas kerta toden sanoo
No, nyt ollaan opiskelijoita 😉
Edelliset postaukset liittyen kouluun hakemiseen:
Uusi yritys valintakokeella
Pienestä kiinni
Syksyn saapuessa monet lasten vanhemmat pohtivat sopivia harrastuksia lapsilleen.
Alle kouluikäisille lapsille on nykyään tarjolla harrastuskerhoja joka lähtöön, vauvamuskarista tanssiin ja taaperojumpasta parkouriin.
Havahduin myös tähän harrastusasiaan kun uutinen "pikkulapsi ei tarvitse harrastuksia" tuli mun eteen.
Ajattelin että juurihan itse etsin netistä yhteistä tekemistä 2-vuotiaan kanssa. Aivan, yhdessä. Tässä onkin se hiuksen ohut ero.
Jos lapsi on esim alle kouluikäinen ja hän on kotihoidossa eikä ole paljon kontakteja, voi olla hyvä, että hänellä on harrastus jossa tapaa muita lapsia. Jos lapsi on päivät hoidossa, olisi hyvä että lapsella olisi yhteinen harrastus vanhemman kanssa.
No, mä päädyin siihen että me käydään lapsen kanssa meille mieluisissa jutuissa yhdessä Ei stressiä siitä että _joka_ viikko olisi tiettyyn aikaan harrastus tai tuokio, vaan oman fiiliksen mukaan.
Ollaan käyty nyt yhdessä keilaamassa 🎳 , seikkailutunnilla ja pienillä "retkillä" metsässä 🌳 tai käyty katsomassa eläimiä 🐑
Ja tietenkin kotona pelattu yhdessä erilaisia pelejä ja leikitty ✨
Onneksi tämä toistaiseksi riittää, sillä sitä päivää odotellessa kun lapsi ilmoittaa haluavansa harrastuksen missä käy ihan itse😉 Kukahan sen maksaa 😉💸
Jos et oo kuullut vielä vilttihuppareista tai et omista omaa niin nyt on korkea aika!
Instagramin puolella on nyt myös Vilttihuppari arvonta - käy osallistumassa mikäli haluaisit voittaa itsellesi vilttihupparin!
.jpg)
♥ Mikä vilttihuppari olisi mieluisin? ♥
Käytiin pyörähtämässä Halloweenpuistossa Puotilan kartanolla 🎃
Kävelen pizzeriaan ja tilaan saman pizzan niinkuin joka kerta. Quattro. Kinkku, Ananas, Herkkusieni, Katkarapu.
Palvelu on ystävällistä ja siirryn pöytään odottamaan. Työntekijät laittavat jonkun savanni - ohjelman pyörimään missä tiikerit hyökkäävät muiden eläinten kimppuun saalistaessaan niitä. Varsinainen ohjelmavalinta kun samalla pitäisi syödä. Pizza saapuu ja maha jo kurnii.
Vastaan tuli tämä "minä menen lääkäriin" kirja ja ajattelin käydä sen kirjastossa varaamassa jotta voisin sen lapseni kanssa lukea - mutta mitä vielä - 106 varausta ennen mua 🫢
Olen ollut aina tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon, mutta en voi sanoa sitä enään tämän viikkoisten käyntien jälkeen.
Tulin kipeäksi n. 2 viikkoa sitten. Ensiksi sain puhelimitse sairaslomaa, koska terveysasemalla on niin kiirettä ettei sinne pelkän flunssan takia tarvitse tulla.
Päiviä kului, olo paheni ja soitin uudestaan saadakseni lääkäriajan. "Kuule ei lääkärinaikoja puhelimitse saa, mene terveysasemalle jonottamaan niin sairaanhoitaja tutkii"
Menin jonottamaan ja sairaanhoitaja otti vastaan, ei tutkinut vaan soitti lääkärille ja kertoi oireeni, tukkoinen nenä ja yskää. Lääkäri kirjoitti nenäsumutetta ja sairaslomaa kolme päivää. Tutkimatta ja näkemättä potilasta.
Olin kertonut että olo oli pahenutunut ja särky poskissa alkanut. Heitin ilmoille voisiko se olla poskiontelontulehdusta, sairaanhoitaja väisti asian ja sanoi että jos oireet ei helpota, soita niin saat lisää sairaslomaa.
Kolme päivää kului, eikä vieläkään helpotusta. Olin vihanen. Ja varma siitä, että mulla on poskiontelontulehdus. Soitin uudestaan terveysasemalle.
"Ei täällä kirjotella mitään sairaslomajatkoja puhelimitse, tule käymään" Olin raivoissani ja mun päässä kiehui. Uskomatonta miten ristiin ihmiset puhuu.
Jälleen menin jonottamaan ja rynnin ihmisten läpi päästäkseni ensimmäisenä ottamaan vuoronumeroa, tyhmää, tiedän. Mutta olin ollut jo 1,5 viikkoa sairaana eikä kukaan edes tutki asiaa.
Varasin ajan yksityiselle Terveystaloon ja yleislääkäri otti minut vastaan. Kerroin koko tarinan ja hän alkoi tutkimaan. Hetken päästä hän sanoi "selkeä poskiontelontulehdus"
"otetaan vielä keuhkoröntgen sekä verikokeet että suljetaan pois keuhkokuume ja muut tulehdukset"
No, nyt mulla on oikeanlainen antibiotti ja elämä näyttää taas valoisalta. Olen pohtinut tekisinkö terveysasemalle valitusta, mutta en tiedä johtaako se mihinkään. Luultavasti ei. Mutta jos kukaan ei tee ikinä ilmotuksia, asiat ei voi muuttua. Muuttuisiko vaikka tekisin valituksen? En tiedä.
Pojan 2v juhlat pidetty ja teemana oli mikäpä muukaan kuin Muumit varmasti yhtä mieleistä lapselle kuin äidillekkin 😉 . (molemmat yhtä kovia tykkäämään muumeista)
Meidän taloyhtiössä on käytössä kerhohuone, ja niinkuin viimevuotisetkin juhlat pidettiin siellä, niin nämäkin juhlat tulivat olemaan siellä. Ilmainen tila ja suurin osa astioista valmiina.
Aloitin juhlien suunnittelun jo maaliskuussa, eli noin 5kk ennenkuin oli määrä edes pitää juhlia. Ai miksi? Koska mä tykkään suunnitella. Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän saan ideoita juhliin (ja ehdin tekemään itse - ja näin säästämään myös rahaa)
Koristelut
Koristeluina toimivat seinällä olevat kuvat lapsestani, pöytäliinat, muumisitaatit seinillä, ja ilmapallot juhlan kunniaksi. Pöydiltä löytyi myös pari valokuva-albumia vauvavuodelta.
Viime vuodesta otettiin opiksi että kertisastioista voi ihan hyvin syödä joten vieraat päätyi käyttämään kertisastioita ja heitti lopuksi roskiin - sanoivat että vähemmän tiskattavaa minulle. Ystävällistä sekä helpottavaa.
Tarjottavina meillä oli kinkkuvoileipäkakku x2, mansikkakermakakku, muumikreemikakku ja pientä naposteltavaa.
Vieraat
Vieraita oli kutsuttu n. 40 ja heistä tuli melkein kaikki. Lapsia n. 10 Viime vuonna porrastin vieraiden tulon mutta tänä vuonna en.
Juhlat pidettiin rennoilla fiiliksillä, jännitystä oli silti aivan yhtä paljon kun järjestäisi juhlia vasta ensimmäistä kertaa.
Juhlien hinnasta puhutaan harvoin (jos koskaan) vaikka faktahan se on että niihin saa palamaan rahaa (enemmän tai vähemmän)
Koristeisiin meni arviolta rahaa noin 20e, Tarjottavat 400e (sisälsi kotileipurin tekemät upeat kakut ja niiden alustat, laatikot, koristeet yms) , Vanhempien ostama lahja 20e (muumi tietokone)
Kukat tuli ilmasena kun anoppi kävi poimimassa ja laittoi maljakkoon.
Me emme järjestä muutoin juhlia ollenkaan, eli sen kerran kun juhlat ovat, voi niihin panostaa. Pohdittiin myös että jos lapsia olisi enemmän itsellä kuin 1, ei todellakaan voisi yhden lapsen juhliin käyttää tällaista määrää rahaa.
Juhlat onnistuivat, vieraita oli tupa täys ja kaikille jäi hyvä mieli.
Nyt alkaa olemaan sen verran lapsiperheitä ystävinä että ensivuonna sukulais- ja kaverisynttärit ovat erikseen. Ehkä silloin kakut tulevat kaupan pakastealtaasta? 😂
Meillä alkoi jälleen arki ja päiväkotielämä jatkuu. Ajankohtaiseksi tulee mikäpä muukaan kun vaatteiden ja tavaroiden nimikointi. Onneksi nimikointia helpottaa nimikointitarrat jotka saa vain liimattua vaatteisiin.
Muistatko kun hain ammattikorkeakouluun ja kävin pääsykokeenkin... *virkistä muistiasi tästä*
ja jäimme odottamaan tuloksia...
Ja kävi ilmi että pääsin varasijalle 1...
Niin tänään oli viimeinen päivä kun varasijoilta olisi täytetty paikkoja. En päässyt. _Kukaan_ ei peruuttanut heille tarjottua paikkaa.
Jos sinne pääsisi pelkällä tahdonvoimalla, mä oisin siellä jo 😉
Taaperon ensimmäinen ulkomaanmatka Tallinnaan. Kesällähän se paras aika on suunnata laivalle kun on hyvä sää. Itsellenikin tämä oli aivan uusi kokemus, lapsen kanssa matkustaminen.
Yhteenveto
Hytti
Ehdottomasti kannattaa olla hytti jossa olla. Ettei tarvitse hengailla käytävillä matkatavaroiden kanssa.
Eväät
Ottakaa eväät mukaan, niin aikuisille kuin lapselle. Ravintoloissa on kallista. Meillä mukana oli esimerkiksi pilttejä, smoothiepusseja, pussipuuroja ja juotavaa.
Tutki leikkipaikka mutta pidä huolta käsihygieniasta
Leikkipaikkahan on lapsen unelma. Mutta myös tautipesäke, eli peskää kädet ja laittakaa käsidesiä. Me ei tultu laivareissun jälkeen kipeäksi (onneksi)
Unet
Laivalla unet maistui, tosin lyhyet sellaiset. Ei ensin olisi malttanut nukahtaa mutta lopulta nukahti 45 min ajaksi.
Lapsiystävällinen Tallinna
Rattailla pystyi kulkemaan hyvin, monet ihmiset halusivat viihdyttää ja jutella taaperolle jos meinasi harmitus iskeä kesken kauppareissun.
Koen että 4h maissa oli lyhyt aika eikä ehditty käydä missään, joten mahdollisuuksien mukaan voisi käydä vielä kesän aikana uudestaan Tallinnassa.
Lähdimme viikoksi Ouluun moikkaamaan sukulaisia lapsen kanssa. Menomatka Ouluun sujui hyvin. Aamulla menimme sukulaisille kylään sekä pohdimme missä kaikkialla haluamme käydä reissullamme. Ainakin Nallikarissa sekä Vauhtipuistossa.
Lapsillehan sattuu ja tapahtuu - tunnetusti. No, meidän aamu alkoi sillä että lapsi kompastui syöttötuolin jalkaan ja lensi naamalleen lattiaan. Ei ehtinyt ottaa käsillä vastaan joten voitte jo arvata. Lääkärireissu, vein lapsen terveysasemalle näytille, odotimme aulassa 3min ja meidät pyydettiin sisään.
Lääkäri tutki ja sanoi nenämurtuma epäily. Hyvä etten tipahtanut tuolilta. Mut sehän vaan kaatui? Ajattelin. Saatiin lähete kirurgiseen sairaalaan ja lähdettiin sinne heti. Oltiin siellä n. klo 10.
Kello läheni 12 ja vieläkään ei meidän vuoro. Viereinen nainen oli ystävällinen ja kysyi ohikävelevältä hoitajalta koska tämä pieni potilas pääsisi lääkärille. Kuulemma lupasivat ottaa seuraavana, olimmehan jo odottaneet yli kaksi tuntia.
Vihdoin lääkäri ottaa meidät vastaan ja tutkii, ei murtumaa mutta pehmytkudoksen vamma, pinnallinen nenävamma. Olo on helpottunut. Lääkäri toteaa näitä vielä tulevan kun lapsi on tässä iässä ja vauhdikas. Voi ei, ajattelen. Nyt selvittiin säikähdyksellä, onneksi.
Me voitettiin Tehyn arvonnasta pääsy Särkänniemeen neljälle henkilölle! Ja minähän otin ystäväperheen (äiti & taapero) mukaan!
Meillä oli onnea matkassa koska Tampereen reissun sää oli kumpanakin päivänä täydellinen. Aurinko paistoi ja mittarikin näytti 29 astetta. ☀️ Päivän tärkeimmät sanat olivat aurinkorasva ja vesipullo. Ensimmäinen päivä seikkailtiin Tampereella ja toisena nautittiin Särkänniemessä Tehyn jäsentapahtumassa 🎡
Lähdimme perjantaina aamulla lähijunalla kohti Tamperetta - tiesitkö että Helsinki - Tampere väliä saa kulkea rattaiden kanssa ilmaiseksi. Minusta se on enemmän kuin hieno juttu, vaan saapa nähdä kauanko sitä hupia enään kestää kun joku päättäjistä keksii senkin edun poistaa. No mutta asiaan!
Saavuimme Tampereelle ja olimme varanneet meille airbnb asunnon yöksi. Kävimme viemässä sinne tavarat ja lähdimme seikkailemaan ympäri kaupunkia.
Seuraavana aamuna heräsin 4.45 itsestään, asunnossa ei ollut pimennysverhoja ja aurinko paistoi ikkunaan, ei se mitään - tänään tulee huippupäivä eikä mikään voi pilata sitä, ajattelin.
Klo 8 lähdimme asunnolta kohti Särkänniemeä. Tapahtuma alkaa 9 ja haluamme olla ajoissa.
Saavuttuamme porteille, ensimmäinen ajatus on että täällä on ihmisiä vähintään 10 tuhatta. Onneksi jono liikkui nopeasti ja Särkänniemen aluekin on suuri, joten tunkua ei sillälailla ollut.
Lapsen iloa uudesta elämyksestä oli kiva seurata. Lapsen lempilaite oli varmaankin possujuna tai karkkilaiva. Possujunassa silmät meni kiinni, sen verran jännittävää vissiin oli 🐽
