Syyskuun arkikuva

Ristiäiset on ensi kuussa ja niitä on pitänyt ahkerasti suunnitella!

Tämän vuoden ajan jaan blogissa yhden realistisen arkikuvan jokaiselta kuukaudelta.

Mitä vauva-arkeemme kuuluu?

Vanhemmilla on usein jo raskauden aikana odotuksia ja mielikuvia siitä millainen vauva tulee olemaan ja millaista elämä vauvan kanssa on. Synnytyksen jälkeen kuitenkin saattaa seurata pettymys siitä, ettei äitiys olekaan sellaista onnen auvoa, kuin etukäteen oli kuvitellut, eikä isän roolikaan välttämättä heti löydy.

Ihana sekä rankka kuukausi - arki vähän sekaisin

Tämä meidän ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on ollut sekä ihanaa että haastavaa. En osaa sanoa oliko mulla odotuksia mitä vauva-arki tuo tullessaan kun esikoinen kyseessä ja mistään ei ollut aikaisempaa kokemusta. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kotiin saapuminen, vauvaan tutustuminen, vauvan hoito, ensimmäinen kylvetys, vaunulenkki jne.. Olen oppinut paljon tämän kuukauden aikana.

On ollut ihana seurata vauvan kehitystä ensimmäisen kuukauden aikana. Vauvana hän on helppo kunhan perusasiat ovat kunnossa, imetys ja puhdas vaippa. 

Aluksi kaikki toimintani oli epävarmaa, mietin että kuinka tämä tehdään oikein ja onko tämä asia normaalia? Kaikenlaisia tunteita ollaan läpikäyty niin riittämättömyyden tunteista iloon ja onnellisuuteen, mutta itkuiltakaan ei olla vältytty.

Mikä on yllättänyt / ollut vaikeaa?

Jokainen joka on yhtään lukenut blogiani raskausajastani, on ollut tietoinen että yllätysraskaus ja isäksi tuleminen on ollut puolisolleni erittäin vaikeaa, mitä tapahtuikaan siis vauvan syntymän jälkeen?

"Uusi rooli isänä voi hämmentää miestä ja saattaa aiheuttaa helposti riittämättömyyden tunteita. Isän rooli saattaa olla myös ristiriitainen, hänen pitää koettaa huolehtia väsyneestä äidistä samalla kun itse on epävarma uudesta tilanteesta"

Aloitetaan vaikka sillä että onneksi ei ole tarvinnut selvitä yksin. Puolisoni oli lomalla koko elokuun. Hän huolehti sekä minusta että vauvasta. Hän osaa tarjota apua ja tsempata oikealla hetkellä. Kertoo rakastavansa meitä ♥  Huonojakin päiviä on ollut mutta onneksi seuraava päivä on aina parempi.

"Yllätyksenä" tuli väsymys. Varsinkin ensimmäiset pari viikkoa oli hankalaa kun itsellä oli vielä kipuja synnytyksestä ja kun pari tikkiä alapäässä repesi, ei se tehnyt asioista ainakaan helpompia. Olisin itse kaivannut lepoa ja hoivaa, mutta täytyikin opetella huolehtimaan jostakin toisesta. 

Kun vauva nukkuu, lepään ja kirjoitan vauvakirjaa ...

Vauva kasvaa silmissä

Maito maistuu oikein ahkerasti ja pikkunen on kasvanut oikein hyvin. Sydämen kontrollikäynnillä kuului edelleen sivuääni ja saadaan lähete kartiologille.

Olen osannut myös poistua kotoa ja nähdä ystäviä

Olen käynyt ulkona vauvan kanssa, nähnyt lapsen tulevia kummeja, päässyt myös pari kertaa kahville ystävän kanssa kun äitini on ollut vauvan kanssa, ne on niitä arjen pieniä voimaannuttavia hetkiä. 

Pari muistutusta vielä: 

✧ Muista levätä sekä syödä säännöllisesti. 

✧ Kotitöiden kasaantuminen on normaalia, ehdit hoitaa ne pyykit kyllä myöhemminkin.

✧ Arjen rutiinit helpottavat päivää.

✧ Päivittäinen ulkoilu tekee hyvää.

✧ Ota apua vastaan mutta myös pyydä sitä tarpeen tullen. Ruoanlaitto tai siivousapu kelpaa kyllä, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Tätä se nyt on! ♥ Aikuisten oikeasti.