Tuli vahva tunne. On päästävä ulos. On päästävä ulos ottamaan kuvia kevään saapumisesta.
Ulkona oli kirkas sää, ei pilviä taivaalla, ja aurinkokin paistoi. Kuuntelin lintujen laulua ja kävelin, pian on kesäkuu, viralliset kesäkuukaudet alkavat .
Huomaan kiinnittäväni huomion luontoon ihan eri tavalla. Näen muurahaisia, etanoita ja koppakuoriaisen. En varmasti näkisi niitä jos minulla olisi kiire, ei silloin ole aikaa ihmetellä luontoa. Vai olisiko sittenkin?
Kohta puut ovat täydessä loistossaan ja kaikkialla on erityisen kaunista. Tuskin maltan odottaa!
Kesken matkan sade yllätti. Luonto herää, ajattelin.
Samaan aikaan paistaa aurinko sekä sataa. Toivottavasti näkisin sateenkaaren, se olisi kevään ensimmäinen. Olisiko se yhtä kaunis kuin ennenkin? Häipyisikö se näkyvistä yhtä nopeasti kuin tulikin?
Kuuliko joku toiveeni? En tiedä, mutta siinä se on! Ja vieläpä niin kauniina.
Palaan kotiin, kastelen kukat ja mietin. Tältäkö tuntuu onnellisuus?
Ihana tuulahdus keväästä, niin kauniita kuvia luonnosta
VastaaPoistaKiitos 🌼
Sä oot kyllä niin hyvä ottamaan kauniita valokuvia <3
VastaaPoistaNo juuri tältä tuntuu onnelisuus, se löytyy pienistä hetkistä! <3 ihanat kuvat taas :) mie näin eilen ekat voikukat sekin riesa sai hymyilemään :D
VastaaPoistaitsekin on tullut paljon kuvailtua nyt ulkona
VastaaPoistaSe on aivan ihanaa katsella kun kevät alkaa ja puut saa vihreän harson ja kukat alkaa pilkistellä maasta. Ihanaa..
VastaaPoistaJestas miten upea sateenkaari - kerran elämässä nähnyt yhtä upean - siis kokonaisen - viime heinäkuussa Raumalla!!
VastaaPoistaKurkkaahan blogiini - siellä on NOPEAT SANAT haaste - nappaa siihen kiinni, olisi ihanaa nähdä sun vastaukset