Se miten vähän olen tänne blogiin kirjoitellut on kertonut kiireen määrästä. Nyt tuntuu sopivalta kirjoittaa vapaasti tänne ilman että tarvitsee sen kummemmin miettiä lähdeviitteitä tai oikeinkirjoitusta. Koulussa sitä saa tehdä enemmän kuin tarpeeksi.
Meillä oli aivan uskomattoman ihana kesäloma ja koulu jatkuikin sitten elokuussa ja opettajat otti luulot heti pois ja tehtäviä sateli ovista ja ikkunoista. Lisäksi lapsemme sai päiväkodista tuliaiseksi enterorokon. Onneksi ei tarttunut meihin vanhempiin, oli tarpeeksi kärsimystä katsoa kun lapsi sitä sairasti...
Lapsi aloitti myös syksyllä naperofutiksen ensimmäistä kertaa. Nyt kun täytti 3, harrastuksia voi alkaa jo kokeilemaan. Mennään lapsen ehdoilla, hän näytti kiinnostuksen jalkapalloon ja ajattelimme kokeilla sitä alkuun parin kuukauden ajan harrastuksena. Katsotaan jatketaanko sen jälkeen vai mietitäänkö muuta, tähän mennessä lapsi on tykännyt kovasti!
Omalta osalta olen ollut lukematta uutisia, kun nyt maailmalla tapahtuu kaikenlaista, niin ulkomailla kuin kotimaassakin. Tuntuu että mistään kivasta ei uutisoida vaan kaikesta järkyttävästä, ja nyt on ollut sellainen tunne etten halua kuulla niistä.
Tällä hetkellä päiväni koostuu pitkälti koulutehtävien tekemisestä sekä koulupäivistä, satunnaisista keikkatöistä, lapsen viemistä ja hakemista päiväkodista, ruoanlaitosta, kerhoilusta ja ulkoilusta. Toisinaan sitä jaksaa viikonloppuisin nähdä ystäväperheitä, toisinaan ei.
Huomasin lisäksi että omat talvikengät on siinä kunnossa että uudet pitäisi käydä ostamassa, joskohan sitä kaupoille ehtisi pyörimään..
MITÄ HYVÄÄ JA HUONOA TÄSSÄ SYKSYSSÄ ON OLLUT?
Hyvää ollut paljonkin, kävin mm. teatterissa katsomassa "tytöt jotka ajattelevat olevansa yksin" - ja sen jälkeen mietin miten "turhasta" sitä onkaan valittanut, kun miettii mitä muut käyvät läpi elämänsä aikana. Toki jokaisella on erilainen elämä sekä elämäntilanteet.
Huonoa tässä syksyssä on ollut kiire sekä lapsen sairastama enterorokko. Jaksan aina muistella kuinka entinen pomoni sanoi "kiire on vain tunne" ja miettinyt että jospa sitä vaan hellittäisi ja uskoisi että hommat hoituu ajallaan, eikä tarvitse hoputtaa itseään kokoajan.
Mihin muka aina on kiire valmiissa maailmassa?
Jostain syystä postisi eivät näy lukulistallani, vaikka olen seuraajasi. Bloggerissa taitaa olla jotain häikkää.
VastaaPoistaNiin ne vaan lapset kasvaa. Sinunkin pikkuinen pelaa jo jalkapalloa. Nopeasti menee aika eteenpäin.
Tämä aika on kyllä ahdistava. Uutisia ei tee mieli enää katsoa ollenkaan.
On totta, että niin kotimaan, kuin ulkomaankin uutisista ei tunnu tulevan muuta, kuin pelkkiä ikäviä uutisointeja. Nyt kansa tarvitsisi myös niitä hyviä ja mieltä kohottavia asioita.
VastaaPoista