Lapsillehan sattuu ja tapahtuu - tunnetusti. No, meidän aamu alkoi sillä että lapsi kompastui syöttötuolin jalkaan ja lensi naamalleen lattiaan. Ei ehtinyt ottaa käsillä vastaan joten voitte jo arvata. Lääkärireissu, vein lapsen terveysasemalle näytille, odotimme aulassa 3min ja meidät pyydettiin sisään.
Lääkäri tutki ja sanoi nenämurtuma epäily. Hyvä etten tipahtanut tuolilta. Mut sehän vaan kaatui? Ajattelin. Saatiin lähete kirurgiseen sairaalaan ja lähdettiin sinne heti. Oltiin siellä n. klo 10.
Kello läheni 12 ja vieläkään ei meidän vuoro. Viereinen nainen oli ystävällinen ja kysyi ohikävelevältä hoitajalta koska tämä pieni potilas pääsisi lääkärille. Kuulemma lupasivat ottaa seuraavana, olimmehan jo odottaneet yli kaksi tuntia.
Vihdoin lääkäri ottaa meidät vastaan ja tutkii, ei murtumaa mutta pehmytkudoksen vamma, pinnallinen nenävamma. Olo on helpottunut. Lääkäri toteaa näitä vielä tulevan kun lapsi on tässä iässä ja vauhdikas. Voi ei, ajattelen. Nyt selvittiin säikähdyksellä, onneksi.
