Poika on 1,5v ja uhma on alkanut. Kun uhma alkoi en osannut arvata miten monta asiaa voisinkaan tehdä väärin. Tai oikein. Mutta silti väärin.
Poika osaa loukkaantua vaikka mistä. Raivarin voi saada aikaan esim pukeutuminen, ulos lähtö, silmiin katsominen, kädestä pitäminen, vesipullon tarjoaminen...
Kaikki on Minä itte. Jos rattaista erehdyt nostamaan lapsen hetkeksi kävelemään itse, ja sen jälkeen yrität saada lapsen takaisin rattaisiin - voi sitä raivon määrää...
Oli vaihe jossa poika heitti ruokaa keittiön seiniin ja lattialle, ja aina kun kielsin, hän katsoi suoraan silmiin ja teki sen uudestaan - Mitäs tähän sanot - ilmeellä 😈
Haastavaa näissä on myös ettei syli auta, ei voi ottaa syliin kesken raivarin kun rimpuilee pois ja heittäytyy lattialle. Välillä heittäytyy niin kovasti että pää kopsahtaa lattialle, ja siitä alkaakin uusi itku..
Päiväkodissa on alkanut myös näyttää omaa tahtoaan, jos joku asia ei mene niinkuin hän haluaa, heittäydytään lattialle. Olen hoitajille sanonut että reippaasti saa komentaa ja kieltää, ei mua haittaa.
Yleensä poika on vieraiden läsnäollessa "vieraskorea" ja näyttää kaikille hymyilevän puolensa.
Eilen satuttiin olemaan Mamalassa kylässä ja siellä kun piti alkaa pukemaan poika sai jälleen järkyttävän itkuraivokohtauksen.
Minun äitini hämmentyi ja "meni shokkiin" kun ei ollut koskaan nähnyt poikaa sellaisena. Sanoin vain että "aa täähän on meille jo normiarkea" :D
Se on vain vaihe...se on vain vaihe...
Tsemppiä uhmaan 🙏 Itselläni ei lapsia ole, mutta luulen, että yläkerrassa asuu perhe, joka käy pienokaisensa kanssa läpi samaa vaihetta, hih 😅
VastaaPoistaHuh, muistan hyvin ne uhmavuodet! Miten mustalta ajalta se välillä YH:sta tuntuikaan. Mutta siitä on jo about 30 vuotta, eikä lapsi uhmaile enää ollenkaan niin paljon. 😉😂
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeillä on seitsemän lastenlasta ja nyt heistä nuorimmalla on ihan vastaavanlainen uhmaikä meneillään, kuin sinunkin nuorimmaisellasi. Uhmaikä on aivan normaali ikävaihe lapsella, jolloin hän hakee omia rajojaan. Toisilla lapsilla uhmaikä näyttää menevän suht' rauhaisasti toisten lasten ollessa tempperamenttisempia. Kaikki lastenlapset käyttäytyvät täällä meillä mummilassa ollessaan pääsääntöisesti ihan hyvin. Vanhemmat kertovat, ettei kotona aina näin tietenkään ole. On kuitenkin hyvin tärkeää, että lapsi saa kotona näyttää tunteitaan niin niitä negatiivisia, kuin positiivisiakin. Vanhepien tehtävänä on sitten ohjata ja kasvattaa lasta parhaan taitonsa mukaan. Lapset ovat kaikki omia persooniaan ja toisilla tempperamenttia luontaisesti vaan löytyy enemmän.
VastaaPoista