Voi kuinka odotan...

että mun työsopimukseni päättyy.

Olen jälleen flunssassa ja soitin siitä pomolle eilen aamulla. Vastaus oli suunnilleen "taas kipeenä *tuhahdus* no ethän sä sille mitään voi, mutta voisit kyllä käydä jossain ettei oo mennyt vaikka kauhkoihin.

No, soitin terveysasemalle ja he kirjottivat puhelimitse sairaslomaa tämän viikon. Perusflunssakin saattaa kestää monta viikkoa. Resurssipulasta terveyskeskuksissa nyt puhumattakaan. 
Ei minua kiinnostanut lähteä istumaan aulaan odottamaan josko pääsisi näyttämään että yskittää ja räkä valuu. Onneksi todistuksen sai puhelimitsekin.

Olen ollut pois töistä millon lapseni flunssan vuoksi tai omani. Mielestäni jokaisella on oikeus sairastaa. Tietenkin ymmärrän että töistä puuttuu jälleen yksi kasvattaja lisää mutta minkä minä voin asialle. 

Kun palasin tuohon työpaikkaan syksyllä äitiysloman jälkeen, olin innoissaan - sama tuttu paikka ja hyvä työilmapiiri. 
Mutta joku asia on muuttunut. On tunne että pomoa ei kiinnosta työntekijöidensä hyvinvointi, hän ei tiedä miten meillä menee oikeasti, ja tiuskii huonoina päivinä muille. Kaikilla on huonoja päiviä mutta erityisen pahalta tuntuu jos itse johtaja tiuskii.

Pari viikkoa sitten oli bussilakko. Satuin kysymään häneltä että kun työmatkani koostuu kahdesta eri bussimatkasta että mitenköhän pääsen töihin kun bussit ei kulje. Vastaus oli * en tiedä eikä kiinnosta kun ei kuulu mulle *
Jäin suu auki katsomaan mitä juuri olin kuullut. Ymmärrän ettei se toisaalta kuulukkaan, mutta kyllä se sitten kuuluu jos en saapuisi työpaikalle.

Lopulta johtaja oli soittanut työkaverilleni ja tiedustellut olenko sanonut mitään että pääsenkö tulemaan töihin vai en. Ei sitten minulle vaivautunut soittamaan.

No, aivan sama. Minulle on tullut olo etten enää viihdy tuolla samalla tavalla kuin ennen. Joten kun määräaikainen työsuhteeni päättyy 2.6 en sitä enään jatka. 

Kohti uusia tuulia siis! Mutta sitä ennen olisi vielä 50 työpäivää jäljellä ennen sitä...