Kävimme Kuusijärvellä perheenä, minä, mieheni ja taapero. Koira jäi kotiin koska rattaat veivät autosta kaiken tilan. Miehen saaminen mukaan kävi helposti, ehkä siksi että kyse oli metsäretkestä eikä hoplop päivästä. Mies ei ole lähtenyt meidän kanssa hoploppiin tai uimaan. Ymmärrän. Ei kaikkia kiinnosta kaikki tekeminen.
Siksi olemme sopineet että mies vie ensi talvena lapsen laskettelemaan ilman minua.
Aurinko vaikuttaa mieleen kyllä toden teolla, heti kun on aurinkoista ja lämmin, ihmisiäkin oli ulkona ainakin triplasti enemmän kun aiempaan verrattuna.
Olin tehnyt kotona eväsleivät ja syötiin ne täällä grillipaikoilla. Mies manasi paikan huonoksi kun oli tehty paljon uudistuksia, ei kuulemma enään niin luonnon armoilla tämä paikka.
Olin onnessani kun käytiin perheenä retkellä, olimme ajallisesti Kuusijärvellä yhden tunnin ja nautin täysillä siitä hetkestä, taltioin kaikki hetket muistiin ja pariin kuvaankin.
Nyt kun lapsi on alkanut toistelemaan sanoja ja juoksemaan, mieskin on ottanut äärimmäisen ihanasti lapsen huomaansa.
Esimerkiksi niinä päivinä kun mies hakee päiväkodista lapsen kun pääsen töistä myöhemmin, on lapsi kiinni isässään eikä äiti ole mitään.
Vastuu varmasti painaa ja on vaikeita päiviä mutta kyllä ollaan menty niiin paljon eteenpäin asioissa että näistä hetkistä täytyy olla ylpeä.
Aurinkoista päivää!
Lue aikaisemmat postaukset aiheeseen liittyen:
Apua olen raskaana
Alkuraskaus
Kuulumiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi ♥
Blogin kuvat: Iphone 13