Mistä kaikki alkoi?
Mä hain sosionomiksi ensimmäisen kerran vuonna 2020. En päässyt sisään.
Sain lapsen, olin pari vuotta töissä, ja halu opiskelemaan sosionomiksi oli todella kova
Ajattelin että tällä kertaa teen mitä vaan että pääsen sinne kouluun. Hain kevään 2023 opintoihin todistuksella & valintakokeella - todistuksella varasijalle 1 (kukaan ei peruuttanut paikkaansa) ja valintakokeen pisteet eivät riittäneet sisään.(Sain 41 pistettä ja alimmat pisteet olivat tuolloin 61)
Se etten päässyt kouluun otti koville, mutta ajattelin että p*rkele minähän pääsen seuraavalla haulla sisään, nyt jäi todistuksella niin pienestä kiinni...
Hain sitten uudestaan yhteishaussa nyt syksyllä 2023, laitoin Diakonian ensimmäiseksi ja valitsin paikat joihin hain tarkkaan. Huomasin hakiessa että syksyn haussa on paljon monimuoto-opiskelupaikkoja, luin tarkemmin ja päätin hakea niihin ilman ennakkoluuloja.
Pääsin todistuksella varasijalle 2. Hyvä etten masentunut.
Jos en päässyt varasijalta 1 keväällä niin eipä ollut usko korkealla tämänkään varasijan suhteen..
Olin varannut valintakoeajan ja pohdin että menenkö kokeeseen. Rehellisesti usko oli tuolloin että kun viimeksikin koe meni metsään että eihän sinne pääse kokeella ainakaan. Vielä edellisenä päivänä olin sitä mieltä että en sinne mene mutta mieheni sanoi jotain mitä jäin miettimään.
"Jos tolleen ajattelee ettei sinne pääse, eikä edes yritä ja käy kokeessa niin eihän sinne voi päästäkkään"
No joo, tsemppejä se ainakin yritti mutta olihan se oikeassakin. Tämä olisi taas uusi mahollisuus päästä sinne kouluun.
Valintakoepäivä koitti ja päätin sinne mennä. Fiilis oli hyvä ja päätin että tällä kertaa pääsen sisään.
Jos sinne pääsis pelkällä tahdonvoimalla - mä oisin siellä jo
Tein kokeen rauhassa ja ilokseni huomasin ettei nyt tule miinuspisteitä jos vastaa väärin.
Eli pystyin huoletta vastaamaan silti jokaiseen vaikkei juuri siitä kohdasta olisi ollut mitään tietoa.
Kokeesta poistuin hymyillen. Fiilis oli erilainen kuin edellisellä kerralla. Ja taas jäätiin odottelemaan tuloksia...
VALINTAKOKEEN TULOKSET:
Viikkoa ennen kun tulosten viimeistään olisi pitänyt tulla - tulokset saapuivat opintopolkuun. Hyväksytty. Ensin ajattelin "mitä meinaa hyväksytty" kunnes luin:
Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa tässä hakukohteessa
ELI PÄÄSIN KOULUUN
Sisällä käyvä reaktio oli uskomaton, samalla hämmentynyt ja iloinen mutta samaan aikaan en voinut uskoa että MÄ TEIN SEN !
Opinnot alkavat tammikuussa ja kestävät sen 3,5 vuotta. Syksyn haussa alimmat pisteet valintakokeella tuonne oli 228 ja mä sain pisteitä 259. Eli "heittämällä" sisään!
Niinhän ne sanoo: Kolmas kerta toden sanoo
No, nyt ollaan opiskelijoita 😉
Edelliset postaukset liittyen kouluun hakemiseen:
Uusi yritys valintakokeella
Pienestä kiinni
OOTKO SÄ OPISKELLUT AMMATTIKORKEAKOULUSSA?
MITKÄ ON SUN VINKIT KOULUSSA JAKSAMISEEN?
Hei vitsi mikä motivaatio sulla ollut että oot aina noussu ylös vaikka heti paikka ei auennutkaa!
VastaaPoistaOnnittelut koulupaikasta!❤ Koulun aloitus on iso ja jännittävä juttu ja varmasti hommaa riittää...
Ja vinkki sulle, tulossa on oppari niin muistat vaan että oppari on yks isompi essee, ei sen kummempi. Pala kerrallaan!
Vinkit ammattikorkeaan:
VastaaPoista- Koita keksiä mahdollisimman varhain, mikä osa-alue ko. opinnoista on se "sun juttu". Ota löysin rantein ne kurssit, jotka ovat jotain muuta kuin sitä. (Hyvin harvassa haastattelussa kukaan kysyy näyttämään todistuksia... Varsinkin nykypäivänä, kun haastattelut on paljolti etänä.)
- Ja siis oikeasti löysin rantein. Ainakin itse hämmästyin, miten vähällä vaivalla sain yhdestäkin monivalintakurssista arvosanaksi 3. Jäin pohtimaan, että miten vähän olisi pitänyt nähdä vaivaa kurssin eteen, että olisi saanut sen vain läpi.
- Ota tosissaan ne kurssit, jotka ovat "sitä sun juttua". Opiskele työelämää varten, älä arvosanoja. Itse ainakin jotenkin pöllämystyin, kun työelämässä oikeasti pitikin sit osata ne asiat, mitä koulussa oli opeteltu. Pöljää, mutta näin vain pääsi käymään, että tajusin asian kunnolla vasta sit kun olin valmistunut. Perehdytys oli minusta verrattain kevyt, vaikka olin vastavalmistunut ja työ hyvin itsenäistä. Oisko ollut 2 vk. Tuntui, että en osannut vielä paljon mitään ja siitä sit vaan itsenäistä vastaanottoa pitämään. Toisaalta toki ymmärrän, että hankalaa se on järjestää itsenäistä terveydenhoitajan työtä siten, että siellä istuisi vaikkapa kuukauden jonkun kaverina.
Tätäkin asiaa kyllä auttaa se, jos keksisi koulun aikana (toisin kuin itse tein), mikä on se oma juttu ja pystyisi keskittämään työharjotteluita siihen kenttään. Silloin saa huomattavasti paremmat eväät työelämään siirtymiseen.
- Näe vaivaa tutustuaksesi ihmisiin, koska itseltä meni tämäkin vähän plörinäksi, kun vaihdoin koulua kesken enkä osallistunut iltarientoihin. Luokkalaisista ei jäänyt yhtään ystävää. Aikuisiällä tämä on ainutkertainen tilaisuus luoda mahdollisesti elämän mittaisia ystävyyssuhteita.
Kiitos, siinäpä vinkkejä vasta olikin! Täytyy ehdottomasti muistaa nämä!
PoistaOonhan mä täällä sun blogissa näköjään käynyt aiemminkin. :) Olisi mielenkiintoista, jos ehtisit kirjoittaa postauksen siitä, miltä sosionomiopinnot ovat maistuneet. Aina joskus olen miettinyt, kannattaisiko lukea sosionomiksi. Tuskin siihen kuitenkaan koskaan lähden.
Poista